Ovatko tytöt huonompia koodauksessa, kuin pojat ? Eivät varmasti ole !!

Julkisuudessa on esitetty arvioita, että Suomeen tarvittaisiin uusia ohjelmistoalan ammattilaisia eli ”koodareita” jopa 15 000 kpl vuonna 2020.
Isolta kuulostava luku, mutta varmasti totta, että ohjelmistoala työllistää yhä enemmän tulevina vuosina. Ja sekin on totta, että tytöt/naiset ovat vähemmistönä – ainakin vielä nyt.

Tässä alla on videopätkä, joka kertoo perustellusti  miksi tyttöjä ei kenties kiinnosta tietotekniikan ja ohjelmoinnin opiskelu. Lyhesti kerrottuna syyksi esitetään, että alan kulttuuri on miehille suunnattu. Alalla naisena 20 vuotta toimineena uskon, että totta puhuvat! Itse koen, että olen aina halunnut olla erilainen, kuin muut. Se on osasyy miksi hakeuduin alalle -tietysti muitakin syitä on. Mutta eiväthän kaikki halua olla erilaisia…

Jos haluamme ohjelmistoalalle enemmän naisia lähivuosina, niin kulttuuria tulisi alkaa muuttamaan. Suuntauksia tästä on nähtävänä, kun järjestetään koodaustapahtumia naisille ja tytöille suunnattuna. Siitä se lähtee!

Datasepän koodikoulu pyrkii myös omalta osaltaan edistämään tyttöjen ja naisten saamista lisää koodauksen pariin. Suunnitteilla on toimintaa naisille ja tytöille 🙂

Mutta näistä suunnitelmista lisää ensi vuoden 2018 puolella !!!

 

Koodarin ajatuksia ohjelmoinnin opettamiseen peruskoulussa

Olen seurannut peruskoulun ohjelmoinnin opetuksen kehittymistä Suomessa vuodesta 2014, ja samalla olen työskennellyt koodarina omassa Dataseppä- yrityksessäni. Harrastukseksena olen pitänyt koodikoulua, koodikerhoja ja leirejä peruskoululaisille.

Julkisesti näkyvillä netissä ja somessa on ollut toimijoiden Koodikerho.fi, Kodarien ja Suomen koodikoulun kehittyminen. Datasepän koodikoulu pääsee myös hyville sijoille, kun kysytään Googlelta: ”mitä on koodaus”. Nämä toimijat lähtevät liikkeelle siitä, että koodauksen opettelu on kivaa ja sitä voi oppia helposti kuka tahansa.

Mutta mitä tehdään peruskouluissa. OPS2016 määrittelee tavoitteet ohjelmoinnin opetukselle. Ohjelmointia opetetaan ainakin osana matematiikkaa. Sitä emme vielä oikein tiedä, miten nämä tavoitteet ovat toteutuneet ja toteutuvat. Keskustelua julkisuudessa on, että kaikissa kouluissa ei ohjelmointia vielä ole aloitettu. Koodarin näkökulmasta katsottuna Suomesta puuttuu yhteinen linja, miten tietotekniikan ja ohjelmoinnin opettamista pitäisi viedä eteenpäin peruskouluissa. Eivät opettajat yksin pysty hoitamaan tätä tietotekniikka-ohjelmointi casea, elleivät saa apuja yritysmaailmasta.

Hyvä koodari ei koodaa kaikkea alusta alkaen itse. Miksi emme siis ottaisi tässä tietotekniikka-ohjelmointi case:ssa mallit muualta maailmasta. Hyvä esimerkki on code.org yhteisö, jossa on mukana opetushenkilöstöä ja ohjelmistoalan asiantuntijoita. He ovatkin jo kehittäneet ja koekäyttäneet mm. Yhdysvalloissa omaa oppimisympäristöään. Tämä kyseinen ympäristö näyttää myös koodarin silmään siltä, että juuri näin minä haluaisin tietotekniikkaa ja ohjelmointia opetettavan myös Suomessa.

Ohjelmoinnin ja tietotekniikan perusteita alakoulussa (CS fundamentals):

Tietekniikan perusperiaatteita yläkoulussa (CS Principles) :

Tutkimusmatka tietotekniikkaan ja ohjelmointiin (CS Discoveries):

  1. ongelman ratkaisu (ilman tietokonetta)
  2. nettisovellusten kehitys
  3. animaatioiden ja pelien kehitys
  4. suunnittelu prosessi
  5. tiedon hallinta ja yhteisölllisyys
  6. laitteiden ohjelmointi

Nyt 2017, kun ohjelmointi OPS:n mukaan alkoi myös yläkoulussa, niin toivoisin siellä olevan mukana paljon elementtejä tästä CS discoveries- osiosta. Yllättäen ei ensimmäisenä listalla ole robotiikka, vaikka se kyllä mukana listassa onkin. Vaan liikkeelle lähdetään nettisovelluksista, animaatiosa ja peleistä. Tämä lienee hyvä järjestys, kun ajatellaan mitä nykynuoriso päivittäin tekee ja mikä heitä kiinnostaa!!

Tämän aiheen otin blogissani siksi esille, että itseäni on häirinnyt ajatus siitä, miten robotiikka tulee niin helposti esiin ohjelmoinnista puhuttaessa. Ohjelmointi ja tietotekniikka ei ole kuitenkaan pelkkää laitteiden ohjelmoimista. Ja samalla linjalla näyttävät olevan myös code.org yhteisön asiantuntijat.

Open ohjelmointi – Ilmaista koulutusta koodaukseen

Nyt näyttäisi olevan tarjolla ilmaista koulutusta koodaukseen opettajille, ja hyvä näin:
http://www.metropolia.fi/koulutukset/taydennyskoulutus/opetustoimi/open-ohjelmointi/

Tässä on valittu alakouluun Scratch- ohjelmointiympäristö ja yläkouluun Python. Ne ovat loistavia työkaluja sellaisille oppilaille ja opettajille, joita ohjelmointi todella kiinnostaa. Nämä molemmat ympäristöt kuitenkin edellyttävät, että opettaja myös itse perehtyy ohjelmointiin sillä tasolla, että osaa ym. ohjelmointiympäristöissä tehdä ohjelmia ja tehtäviä. Kurssin aikana tehdään paljon valmista materiaalia, mitä voi sitten tunneilla käyttää.  Loistavaa, että tällaisia kursseja järjestetään!!

Koodauksen opiskelu voi jollekulle kuitenkin olla haaste 🙂

Jos olet alakoulun ope, etkä ole innokas opiskelemaan koodausta, niin mielestäni voit silti pystyä opettamaan sitä. Ehkä et myöskään halua käyttää koodauksen oppituntien valmisteluun liikaa aikaa. Tällöin on vain otettava eri ympäristöt käyttöön, kuin Scratch tai Python.

Olen kokeillut alakoulussa code.org (=ilmainen) ja bomberbot- työkaluja (=lisenssi 1e/vuosi/oppilas):

  • Code.org on monipuolinen ja sisältää paljon myös tietokoneettomia tehtäviä. Tehtävät ovat itseohjautuvia, joten ohjelmointi ei tarvitse alussa olla opettajallekaan tuttua (sitä voi oppia samalla, kun oppilaatkin). Huono puoli on, ettei kaikkia mahdollisia tehtäviä ole välttämättä käännetty suomen kielelle.
  • Bomberbot on suomenkielinen ja sisältää myös tietokoneettomia tehtäviä. Hyvää on selkeät tuntisuunnitelmat ja arviot kunkin tehtävän kestolle. Opettajalle ja oppilaille on valmiit materiaalit kullekin oppitunnille ja ne ovat selkeitä.  Huonona puolena on maksullisuus, mutta sitä voi miettiä onko 1e/oppilas/vuosi paljon, jos itse säästää omaa aikaa tuntien valmistelusta.

Miksi opettajian ei opeteta opettamaan koodausta?

Kerään tähän muutamia omia ajatuksiani aiheesta, johon Kodarit on tehnyt blogikirjoituksen: https://kodarit.fi/miksi-opettajia-ei-opeteta-opettamaan-koodausta/

Vastauksen otsikon kysymykseen on Kodarit antanut:
”Suurin syy, miksi alkeita ei kouluissa opeteta, on, etteivät opettajat osaa opettaa niitä. Moni opettaja ei tiedä, mitä koodaaminen ja siinä tarvittava algoritminen ajattelu on. Tästä emme voi syyttää opettajia, koska koodaustaitoa ei kovin helposti opi, jos sitä ei kukaan opeta, vaikka oppimiseen olisi halujakin. Tämän lisäksi opettajien pitää vielä oppia opettamaan sitä.”

Ja esittänyt vaihtoehdon opettaa koodausta koulussa:
”Tästä syystä näkisin mielekkäänä lähestymistapana tai ainakin siirtymävaiheena, että nyt aloitusvuosien aikana koulutettaisiin muutama opettaja/koulu opettamaan koodausta tai vaihtoehtoisesti lasten koodausopetukseen vihkiytyneet, ohjelmointia jo osaavat ammattilaiset kiertäisivät kouluilla opettamassa ohjelmoinnin alkeita. Tämä kun olisi esim itselleni ja muille Kodarit-opettajillemme hyvin mieluista päivätyötä :). Eli jos olen väärässä ja budjettia sekä tahtotilaa opettajien tai lasten opettamiseen Kodareiden toimesta jostain löytyykin, niin vinkatkaa toki!”

Olin mukana yleishyödyllisessä Rauskin koodikoulu- hankkeessa vuosina 2015-2016. Hankkeen kohteena olivat sivukylän koulun lapset. Tavoitteena oli kokeilla miten ohjelmoinnin opetusta toteuttaa kyläkoulussa lapsille. Koodari oli kouluttamassa lapsia ohjelmoinnin alkeisiin ja luokkien opettajat avustivat. Tavoite ei ollut opettajien opettaminen, joten rahoitus koodikoululle saatiin. Hankkeen tuloksista tiedotettiin lähialueen kouluille siten, että kävin pitämässä parin tunnin työpajoja opettajille. Tämä poiki muutaman yhteydenoton hankkeen jälkeen Datasepän koodikoululle, ja kävin muutamalla koululla kertomassa lisää ohjelmoinnin alkeista opettajille. Vastaanotto oli todella hyvä.

Hankkeen vetäjänä minulle jäi mielikuva, että opettajat pystyisivät hyvin vähällä perehdytyksellä opettamaan lapsille ohjelmoinnin alkeita. Ongelmaksi näen ajanpuutteen, ehkä en niinkään raha.  Siis, kun keskustellaan siitä miksi ohjelmointia ei jo opeteta joka koulussa. Alakoulun opettajan työ on vaativaa, ja työn ohessa opiskelu saattaa usealle olla jo liiankin raskasta. OPS2016 muutokset vaativat jo muutoinkin paljon muutosta normaaliin päivärytmiin.

Näistä kertomistani lähtökohdista katsottuna ja omien kokemusteni perusteella näen hyvänä Kodarien esityksen siitä, että hyödynnettäisiin asiantuntijoita eli koodareita, joilla olisi kiinnostuta auttaa ohjelmoinnin opetuksessa. Tämän voisi pienellä paikkakunnalla toteuttaa esim. siten, että olisi kiertävä koodauksen opettaja (=koodari eli asiantuntija). Koodiope kiertäisi kouluilla ja opettaisi ohjelmoinnin alkeita alakoulun luokille. Koodaustunneilla olisi myös luokan oma opettaja mukana, ja hän saisi samat opit koodauksesta, kuin lapset. Näin tässä vähitellen kokemus karttuisi, ja opettaja itsekin osaisi kertoa ohjelmoinnista lapsille 🙂

Ideoita alakoululaisten media- tai koodikerhoon

Datasepän koodikoulu on järjestänyt lähikoulullaan Ylivieskan Raudaskoskella koodausaiheisia maksuttomia iltapäiväkerhoja. Laitan tähän linkin, josta löytyvät sisällöt eri kerhokerroille, niin ideoita voivat hyödyntää muutkin.
Osa kerroista on ollut 13-15 vuotiaille, mutta suurin osa on 9-12 vuotiaille. Meillä on ollut lasten kanssa kivaa näissä touhuissa 🙂

https://raudaskoskenkoodikerho.wordpress.com/

Jatkoa kerhoille seuraa nyt 2017 syksyllä syysloman jälkeen!

Koodileirien tunnelmia 2017 – Raudaskylä

Datasepän koodikoulun koodileirit pidettiin juhannuksen jälkeisellä viikolla Ylivieskan Raudaskylällä. Paikkana oli idyllinen Raudaskylän Kristillinen Opisto, joka nyt toista vuotta tarjosi koodileirejä osana kesän leiritoimintaansa. Opistolla on pitkä perinne musiikkileirien järjestämisestä – klassisesta popmusiikkiin ja puhallinmusiikkiin. Raudaskylä on noin 800 asukkaan kyläyhteisö Pohjois-Pohjanmaalla Ylivieska- nimisessä kaupungissa. Kyläyhdistys on panostanut viihtyisän elinympäristön tarjoamiseen lapsille ja nuorille maaseudulla, joten  kylältä löytyy mm. ympärivuotisessa käytössä oleva lähiliikunta-alue parkour-puistoineen ja skoottausalueineen, unohtamatta leikkipuistoa ja mobiilisuunnistusta. Lähellä Opistoa on Kalajoki ja sen ylittävä jännittävä riippusilta ja lintutorni. Tämä ympäristö tarjosi mainiot puitteet myös koodileiriläisille.


Leiriläisen tekemä leirilogo

Pienten leiriläisten kanssa alkoivat koodileirit maanantaina. Innokkaita ja vilkkaita 7-9 vuotiaita saapui aamulla 12 leiriläistä Opiston infoon. Jännitys oli käsin kosketeltavaa, puheensorinaa ei juuri kuulunut. Muutamat näppäilivät älylaitteitaan. Koodiope johdatti leiriläiset koodausluokkaan, jossa aloitettiin tutustuminen toisiimme ja Rauski-roboon. Tunnelma vapautui nopeasti, kun porukka pääsi ohjailemaan robottia ja huomasi, ettei tässä mistään liian vaikeasta ole kyse. Parin päivän aikana ehdimme tutustua hieman koodauksen alkeisiin ja koodata omaa pelisovellustakin. Pääpaino oli kuitenkin kivassa koodausaiheisessa ajanvietteessä, ulkoilussa, hyvässä seurassa ja tietysti herkullisessa ruuassa. Koodiopelle leirin huipennus tuli viimeisellä välipala-tauolla, jossa leirin lähes nuorin kaveri kysyi: ”Onko tämä leiri taas ensi kesänä, Minä ainakin tulen tänne varmasti!!”

    

Keskiviikkona saapuivat isommat koodileiriläiset, eli 10-13 vuotiaat. Heissä oli mukana jo konkareitakin (=viime vuonna leirillä olleita). Ja muutama enemmänkin harrastuksena koodaillut. Jännitys infoon tullessa oli kuitenkin kova, koska olivathan he kaikki lähes outoja toisilleen. Rauski-robo laukaisi jälleen jännityksen, koska kyllähän robon ohjailu kaikilta onnistuu..
Päivien sisältö oli laadittu seuraavaksi:
1.pv code.org koodausta.
2.pv scratch koodausta.
3.pv scratch ja kodulab koodausta.
4.pv musiikkiohjelmointia.

Koodauksen välissä tietokoneettomia tehtäviä, kuten paperilennokin algoritmi, ja tietysti parkourausta läheisessä puistossa.

Sisällön valinta osoittautui mielekkääksi. Erilaisille tyypeille löytyi mieluista kokeilemista koodauksen parista. Ja vaikka jollakulla jostain osa-alueesta joillakin oli jo paljon kokemusta, niin hänkin sai kokeilla jotain uutta. Koodiope antoi aika vapaasti leiriläisen keskittyä omaan koodiprojektiinsa, jos hänellä sellainen oli mielessä. Mutta kaikki ainakin kokeilivat koodata kaikilla työkaluilla: code.org, scratch, kodulab, sonicpi.

Leirien parasta antia olivat kaverisuhteet, jota syntyi leiriläisten kesken. Koodiope pääsi näkemään sellaisten samanhenkisten pikkukoodareitten ystävyysuhteitten syntyä, joka luultavasti kestää pitkään jopa ihmisiän. Teen yhteenvetoa leirien sisällöstä ja niiden kehittämisestä kesän aikana. Mutta nyt on kiva jäädä kesäloman viettoon koodausopetuksesta!!

Syksyllä Datasepän koodikoulu tarjoaa uusia juttuja Ylivieska-Nivala-Sievi alueen pikkukoodareille. Jäädään odottamaan mitä ne ovat..

Kuumimmat ohjelmointikielet maailmalla

https://www.newtechnorthwest.com/discover-the-hottest-coding-languages-coding-meetups-in-seattle/

Jokin aika sitten julkaisin täällä linkin, jossa listattiin Suomen käytetyimpiä ohjelmointikieliä. Ei näytä kauas nakkaavan näistä vastaavista maailmalla käytetyistä.

  1. Python
  2. Java
  3. Javascript
  4. C#
  5. Ruby
  6. PHP

Omakohtaista työkokemusta on kaikista muista paitsi Ruby:sta. Mitä mieltä olette, olisiko se tutustumisen arvoinen ohjelmointikieli?
Onkohan Ruby nousussa?

Musiikkiohjelmointia alakoulussa – kevätlukukauden loppukevennys

Aikaisemmin keväällä törmäsin artikkeliin, jossa kerrottiin Mehackitin musiikkiohjelmoinnin tarjonnasta. Päätin pyytää lähikouluni 6. luokkalaiset testiryhmäksi, ja kokeilla, miten luonnistuu sen ikäisten kanssa biisien tekeminen.  Itsellänikään kun ei musiikillista taustaa ole.

Sonic PI on ohjelman nimi, jolla ohjelmoidaan elektronista musiikkia. Se on ilmainen työkalu, ja sen saa ladattua netistä. Ohjelman voi asentaa mm. Mac, Window, Linux- tietokoneille. Me käytimme muutaman vuoden vanhoja Windows 7 tietokoneita. Asennukseen tarvittiin Admin- tunnukset. Sujuvasti toimi Sonic PI, vaikkei tietokoneet todellakana mitään ”tykkejä” olleet.

Sonic PI:ssä kyse ei ole enää visuaalisesti ohjelmoinnista, vaan koodi kirjoitetaan perinteisellä tavalla (=tekstinä) ohjelmaksi eli biisiksi. Mehackitin sivuilla on hyvät ohjeet Sonic PI:llä ohjelmointiin ja paljon valmiita esimerkkejä, joita muokkaamalla pääsee pitkälle. Päätin kuitenkin hieman supistaa ja yksinkertaistaa ohjeita, koska aikaa oli käytössämme vain kaksi tuntia ja kyseessä nuoremmat opiskelijat, kuin on Mehackitin ohjeen kohderyhmä (=K13). Tästä löytyy linkki ohjeisiin, joiden avulla me teimme biisejä:
https://raudaskoskenkoodikerho.wordpress.com/2017/05/25/musiikkiohjelmoinnin-tehtavia-sonic-pi/

Pari tuntia hurahti vähän liiankin äkkiä. Paljon saimme kuitenkin aikaa, jokainen viriteltyä ainakin: rumpubiitin ja bassoraidan. Päämelodia jäi ajanpuutteen takia osalta tekemättä, mutta mukava ja toivottavasti mieleenpainuva ohjelmointikokemus saatiin!! Innokkaimmat nauhoittivat ja tallensivat tekemänsä biisin, jotta pääsevät esittämään sen myös kotona.

Edellytys sille, että näinkin paljon saatiin aikaan parissa tunnissa, oli copy-paste toiminnon hallinta. Se käytiin ensin yhdessä läpi, koska:
Koodausvinkki numero yksi:
Koodatessa tarvii normaalitilanteessa vain vähän kirjoittaa tekstiä. Yleensä riittää, kun osaa kopioida koodia paikasta toiseen ja tehdä siihen tarvittavat muutokset.”

Voin suositella tämän tyyppistä kokeilua ohjelmoinnin oppitunnille 5. tai 6. luokan keväälle loppukevennyksenä. Ei vaadi pitkää perehtymistä opettajaltakaan.
Päivän tärkein anti ja tavoite oli, että ohjelmointia voidaan hyödyntää aika laaja-alaisesti 🙂

Koodareitten suosimat ohjelmointikielet – mitä kieliä yritykset käyttävät ?

Kouluissa mietitään millaisia ohjelmointikieliä oppilaille tarjottaisiin. Olisi hyvä tiedostaa myös yritysmaailman näkemys tähän. Koulujen olisi järkevää tarjota oppilaille sellaisia ohjelmointikieliä, joilla on tulevaisuutta , ja joita käytetään maailmalla paljon.

Suomesta 101 yritystä vastasi it-markkinasta kyselyyn, jossa selvitettiin mm. suosituinta ohjelmointikieltä. Juttu löytyy kokonaisuudessaa tästä linkistä
(https://www.itewiki.fi/blog/2017/05/kaytetyimmat-ohjelmistokehityskielet-ohjelmointikehykset-ja-julkaisujarjestelmat-suomessa/), 

  1. Javascript
  2. PHP
  3. Java
  4. Python
  5. C#
  6. C++
  7. C

Javascript ja PHP erottuvat koodareiden laajimmin hallitsemina kehityskielinä. Etenkin Javascipt on nostanut profiiliaan viime vuosina, vaikka sitä pidettiin vielä 15 vuotta sitten ihan leikkikaluna. Yhteistä näillä on se, että ne ovat helpohkoja oppia, vaikka ihan ensimmäisenä kielenä. Molemmilla pystyy kuitenkin koodaamaan vaativiakin sovelluksia esim. verkkokauppoja tai toiminnanohjausjärjestelmiä. Noin 90 % markkinassa toimivista yrityksistä omaa Javascript-osaamista ja noin 80% tuntee PHP-kehityksen.

Voisi heittää ilmaan arvauksen, ettei Javascriptin ja PHP:n oppiminen ainakaan hukkaan mene, vaikka suosio laskisikin tulevina vuosina. Otetaanpa  esimerksi 80-luvun hitti Cobol. Sillä on tehty aikanaan paljon mm. pankkijärjestelmiä, joita käytössä edelleen. Eli se ei ole kadonnu mihinkään. Nyt vain on tilanne, ettei Cobol-osaajia tahdo löytyä. Palkat kipuavat pilviin!

Lapset opiskelevat jatkossa ”koodausta” alaluokilta lähtien käyttäen helppoja graafisin oppimisympäristöjä, kuten Scratch, code.org ja code.org. Näitä tarvitaan, että koodaus tulee tutuksi riittävän helpolla tasolla. Nämä ympäristöt antavat käsityksen siitä, mitä ohjelmointi tarkoittaa ja mitä varten sitä tehdään. Mutta miksi eivät isommat eli yläkoululaiset opiskelisi suoraan sellaista kieltä, jota voi joskus jatko-opinnoissa tai työelämässä tarvita?
Javascript, PHP tai Python ovat ns. scriptikieliä, ja niillekin on luottu helppoja oppimisympäristöjä. Näitä kannattaa koulujen harkita.

Tässä yksi esimerkki matalan kynnyksen oppimisympäristöstä Javascriptiin:
https://code.org/educate/applab
Ja tässä pythoniin:
http://www.teromakotero.fi/python-klubi/

Vähemmän tavaraa, enemmän elämyksiä
Elämyslahjat.fi

Seikkailukasvatus tuo uusia tuulia koodikouluun?

Osallistuin Seikkailukasvatuksen koulutuspäiville 9.-10.5.2017 Raudaskylän Opistolla, jossa kouluttajina toimivat Raija Erkkilä (KT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu) ja Seppo Karppinen (EO, KT, Oulun kaupunki).

Mitä seikkailukasvatus on ? 

Tämän määritelmän lisäksi opin kurssilla, että seikkailu on loppujen lopuksi meidän jokaisen omassa päässä. Toiselle on seikkailu tehdä omalle pihalle nuotio, kun taas toiselle seikkailu on kiivetä Himalajalle. Seikkailulla haetaan elämyksiä, jotka jäävät pitkäkestoiseen muistiimme loppuelämäksi. Seikkailun ei tarvi olla rajua vuorikiipeilyä, vaan se voi olla myös meditatiivista itsensä tutkiskelua luonnon keskellä.

Minun tavoitteeni oli imeä kurssilta itseeni ideoita 2017 kesän koodileirin toteutusta varten. Pidän luonnossa liikkumisesta, ja haluaisin olla esimerkkinä tuleville pikkukoodareille tässä asiassa. Vaikka digitaalisuus valtaa maailmaa, niin voimavaroja me saamme silti edelleen luonnossa liikkumisesta. Luontokokemusta ei voi mielestäni digitalisoida, siksi tämän kesän koodileireihin kuuluu entistä enemmän ulkona tehtäviä harjoitteita.  En vielä kerro mitä, mutta seuraa blogia, niin näet loppukesästä 🙂

Näin sanoihin on hyvä päättää tämä kirjoitus:
Vähemmän tavaraa, enemmän elämyksiä
Elämyslahjat.fi